1255862124_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sain yllä olevan tunnustuksen MarEveltä, kiitos siitä!

Saatuaan tämän palkinnon täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.

2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.

3. Laita linkki, keneltä sait tunnustuksen.

4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.

5. Anna tunnustus seitsemälle.

6. Linkitä nämä blogissasi.

7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

Mitään hurjempia paljastuksia tässä ei parane tehdä, mutta muutama sieltä iisimmästä päästä:

1. Olen pienestä pitäen ollut valtavan eläinrakas. 5-vuotiaana säntäsin silittämään kyytä, mutta pihapiirin isommat muksut saivat napattua ajoissa hihasta kiinni. Henkioppaani on susi ja toteemieläimeni pöllö. "Mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän rakastan koiria". Tuota briljanttia lausahdusta on väitetty mm. Mark Twainin, Mae Westin ja Fredrik Suuren väläykseksi. Oli kenen hyvänsä - olen samaa mieltä.

2. Vaikka pidän kukista ja kasveista paljon, en voi kehuskella vihreällä peukalolla. Kaktuksia ei kuulemma saa hengiltä... olen "hellällä hoidollani" tappanut niitäkin jo 14 epäonnista yksilöä...

3. Sielunmaisemani on metsä. Metsässä rentoudun ja viihdyn. Olen patikoinut ja eräillyt aikoinaan paljonkin. Häämatkammekin rämmimme Luttojoella kuukkeleille hymyillen (Häät = 2 minuutin visiitti maistraatissa). Tarvitsen tosin metsään(kin) oppaan, sillä...

4. ... olen täysin suuntavaistoton. Eksyn aina ja kaikkialle. Eikä auta, vaikka olisin kulkenut reitin lukuisia kertoja ennenkin. Lukiossa myöhästyin kerran matikankokeista, kun en löytänyt ajoissa pois "metsästä" (=varmaan oli yhteensä huimat 20 puuta siinäkin pururadan viereisessä pöheikössä, auts), missä liikuntatunnilla harjoittelimme suunnistusta. Yksi säännön vahvistava poikkeus: Lontoon metrossa ja kaduilla liikuin kuin kala vedessä. Mystistä.

5. Olin 80-luvulla melkoinen disco queen :). Tykkään tanssimisesta vieläkin.

6. Kirjat ovat SUURI intohimoni. Luen, luen ja luen. Ihanaa.

7. En osaa laulaa. Siis todellakaan. Yhtään ollenkaan. Silti musiikinnumeroni oli yhtenä vuonna ysi. Syy: pidin niin pitkän esitelmän Sibeliuksesta, että silloinen sijaisopekin nukahti ja vissiin nolouksissaan pamautti todistukseen kiitettävän. Seuraavana vuonna oli taas laulukoe enkä päässyt turhan pitkälle "Uralin pihlajan" tulkinnassani kun ope irvisti "kiitos riittää" ja numero tipahti takaisin ansaituksi eli kuutoseksi.

8. Menen Rammsteinin keikalle helmikuussa. En ole fani.

9. Mielestäni jälleensyntyminen on mielenkiintoinen, hauska, jopa looginenkin vaihtoehto. Tuskinpa olemme täällä syntyjä syviä opettelemassa ensimmäistä saati viimeistä kertaa... no, toiset meistä ovat toki nuorempia, toiset vanhempia sieluja ;).

10. Olen ajanut mopolla tasan yhden kerran. Teollisuusalueella. Ojaan. Oli pakko. Kaasu hirtti kiinni ja vaihtoehdot olivat teräspalkki otsaan tai sukellus ojanpohjamutiin. Nilkkaa koristaa yhä arpi. 

 

Tämä tunnustus lähtee tällä kertaa eteenpäin kolmelle piristävän erilaiselle blogille:

Kalmankuja

Ritarisali

The Lupescu Family

ystävälleni (mitäpä kuuluu?):

Helintalot

hulvattomalle nukkemestarille:

Tillikka

sekä parille minulle uudelle blogituttavuudelle:

Pirpanan näpertelyä

Prijan minimaailma

 

PS. Arvontaan voi osallistua vielä tänään sunnuntaina vastaamalla edelliseen postaukseen.